Who can stretch the most?

West coast Istra Battle 4, Croatia Poreč

Nain sita taas lahdettiin reissuun, talla kertaa aika kauas, 16 tunnin juna ja busseilumatkan paahan kroatian itarannikolle porečiin, checkkaamaan eras breikkitapahtuma.


Missako poreč sitten on? No karttaan sita ei ole merkattu, mutta sen loytaa aivan kartan lantisimmasta pisteesta, pulan pohjoispuolelta. Poreč on erittain pieni kaupunki, jossa turismi kukoistaa, ja mikas siina kukoistaessa, mesta on kuin Miami Beachilta! Kuuma, leppoisa tunnelma ja rantoja.. Tosin ei hiekkarantoja, mutta niita loytaa kroatiasta varmasti muualta.

Nain lahdin matkaan melko vahin varustein:


Matkalla nain kroatian todella kaunista maaseutua:


Nain saavuin ihmemaahan:


Perjantaina Pokemon crewin jasenet, Lilou, Brahim ja viela joku kolmas (??) pitivat ensimmaiset workshopit powereista, freezeista ja footworkeista ja topseista. Itse otin oppia powereista ja footwork/toprockeista. Opettajat olivat ihan kohtalaisia, tosin heidan meriittinsa ovat taivaissa. Brahim ja lilou ovat osallistuneet ja voittaneet isoimpia kilpailuja koko breikin historiassa.

Lilou, Pokemon Crew

Ensimmaisen paivana hengailin aika itsekseni, tutustuin muutamaan graffiitti tyyppiin ja yritin vahan kommunikoida ranskalaisten kanssa. Paikalla oli aloittelevista ja kokeneista croatialaisista kahteen italiaiseen crewiin ja jopa tsekeista asti saapuneita breikkareita. Illalla tapasin aloittelevan ja nuoren Resistance Crewin, ja he ottivat minut mielellaan battleen mukaan. Battle meni hienosti, otimme ekassa erassa vastaan myohemmin finaaliin paasevan kroatian toiseksi parhaan crewin. Saimme kokemusta, ja hauskaa oli!

Chillailua porečin rannalla Resistance crewin kanssa, ja tuomareitten runit.

Resistance Crew

Illailla battlejen jalkeen hengailin Resistance Crewin kanssa. Kun soimme heidan viimeiset rahat, otimme homman haltuun, ja laitoimme kadulle breikkishown. Parin ravintolan jalkeen olimme tienanneet 25 euroa, ja paatimme lopettaa touhun. Uskomatonta!

Valilla ihmettelin mista nain leppoisaa ja rentoa nuorisoa loytyy. Sitten muistin etta pojathan on pilvessa kuin peipposet!

Itse tapahtuma oli ihan hieno, workshoppeineen ym. mutta yksi asia oli pahasti pielessa. Koko tapahtuman aikana ei lattialle syntynyt yhtaan rinkia! Kyselin vahan ihmisilta, "missa on saifferit?" mutta vastaukseksi tuli paikallisilta hieman huvittuneita ja ihmettelevia katseita. Brahim vastasi vain vakavana "I really dont know.."

Porukka venytteli ja harjoitteli salissa, joten monta kertaa sai katsella samoja setteja uudelleen, jotka naki jo kun katseli hieman ymparilleen. Toisaalta kilpailussa ei nahnyt paljonkaan freestailia, vaan useimmat tekivat kokonaisia setteja muistista. Tapahtuma oli todellinen Tanssikilpailu, eika breikkijami. Monet aloittelevat breikkaajat eivat saaneet ollenkaan esiintymiskokemusta, silla ringit yksinkertaisesti puuttuivat.

Jotkut paattivat jattaa kengat naulaan, kun handhopsit lootuksessa ei oikein muuten oo hauskoja.

Porečissa jain hieman nalkkiin, kun ensimmainen bussi zagrebiin oli taynna. Lopulta toinenkin bussi oli myohassa, joten en kerennyt sarajevon junaan, taikka bussiin josta myohastyin 5 minuuttia. Lopulta harhailin zagrebissa pari tuntia. Ensin loysin yhden tayden hostellin ja heidan opastamana loysin pitkan etsinnan jalkeen rautatieaseman lahelta youth hostellin jotka ottivat onneksi meikan viela sisaan vaikka olin puoli tuntia myohassa. Maanantaina sitten otin aamujunan takaisin Sarajevoon.

Tassa viela Finaali battle, kroatialainen crew vs. Italialainen crewi oikealla (voittivat)