Kesan viimeisia seikkailuja

Passi vilmivestilaaleille hankittuna, nyt vaan istumapaikkojen jokapaivaista metsastysta...



Mutta kelataanpa hieman taaksepain. Kavimme kaksi viikkoa sitten Bihacin ymparistossa raftaamassa, ja ihastelemassa vesiputouksia ja jokia. Sitten viime viikonloppuna menimme erittain pieneen, mutta ilmeisesti keskeiseen serbimaailaiskylaan, joka sijaitsee heti sarajevosta itaan.
Raftauksen yhteydessa yovyimme teltoissa, ja jokeen oli upotettuna aivan liian paljon naita kahden litran oluita. Kahden illan juhlimiset jattivat jalkeen viela joitakin kymmenia litroja olutta.. huhhuh.


Paikka oli uskomaton, ja vesi oli uskomattoman kylmaa. Kavimme tietenkin kylpemassa vedessa, ja saimme jopa thaimaalaisen sankarin kokeilemaan jaavetta.

Raftingista ei ole meikalla kuvia, sattuneesta syysta etta vetta oli joka paikassa. Saimme markapuvut ja melat kateen, ja menimme 8 hengen kumiveneissa jokea alas noin 4 tuntia. Kosket eivat olleet aivan niin jannittavia kuin luulin, mutta luonto oli aivan uskomattoman kaunista, ja joen vetta sai aivan turvallisesti juoda. Ensimmainen putous oli 22 metria, jonka jatimme kokeilematta, mutta meidan oppaat hyppasivat sen. Myohemmin kokeilimme hypata kallioilta ja silloilta jokeen, kun oppaat nain kehottivat.

Tassa paremman puutteessa linkitan muitten ottamia videoita edellisilta vuosilta unalta:
http://www.youtube.com/watch?v=ZVracHm9Bb4
http://www.youtube.com/watch?v=O7Pka1KpNrQ

Martin Brod:

Seuraavana paivana menimme pieneen Martin Brodin kylaan, jossa uskomattomat vesiputousaltaat odottivat. Saimme hypata yhden melko korkean kallion paalta, ja saimme kiiveta altaita pitkin ylos putouksille.

Vesi oli Jaatavaa!!!

Takaisin Banja Lukaan

Palattuamme Bihacista banja lukaan, jaimme viela yhdeksi paivaksi uhmaamaan luontoa. Kavimme hyppaamassa kaupungin sillalta jokeen, ja ajattelimme lentaa kaksipaikkaisella potkurikoneella (eli lentaja olisi lentanyt), mutta tuuli oli liian kova, ja tyydyimme leijojen lennettelyyn. Homma olisi ollut uskomattoman halpaa, 12.5 euroa, ja ilmeisesti hinta oli noussut nainkin korkealle viidesta eurosta!

Sitten chillailimme taas sarajevossa, ja viikonloppuna siirryimme sokolaciin.

Sokolac

Sokolacissa otimme todella loysin rantein, ja chekkailimme todellista bosnian maaseutua. Mladen, vuokranantajamme esitteli isoisansa taloa, tilaa, ja erinaisia laitoksia, kuten lihan savustushuonetta. Paikka muistutti paljonkin suomea, korkean ilmanalansa vuoksi.


Toisena iltana paadyimme kylan juhlille. Koko kaupunki sijaitsee jo 900 metrissa, ja kirkko viela korkeammalla, niinpa illalla on todella viilea. Juhlissa ihmiset tanssivat Kolo pelia, jossa hieman alkuperaisen kansallistanssin tapaisesti mennaan hieman humalassa ringissa eteenpain. Kolon johtajalla on huivi, ja keskella olevat muusikot laulavat hanesta laulua. Keskella sijaitseekin sitten tajuton maara kaijuttimia, ja bandi. Koko homman ymparilla on matkamuistoja myyvia kojuja, t-paitoja, leluja, ja tietysti paljon olutta ja syomista.


Erikoisuutena torilla myytiin Radovan Karadžić paitoja, ja laulettiin kuinka "Haagin tuomioistuin ei saa sinua Radovan kiinni" ym, ym.

Radovan oli siis Srpskan kansantasavallan ensimmainen presidentti sodan aikana, noin 4 vuotta. Han toteutti kaskyillaan siis jokseenkin laajan reilun 100 tuhannen bosnialaisen kansanmurhan.
Taman vuoksi matkamuistoissani lojuu paita jossa on radovanin kuva, ja alla lukee Srpska Heroij.

Ennen kylaan tuloa luulin asioitten olevan paljon paremmin, mutta nyt ainakin luulen tievatavani, etta asiat ovat todella huonosti! Seuraava sota tulevaisuudessa.. varmasti?!?! Toisaalta normaalia elamaa ajatellen hommat tuntuvat luistavan aivan normaalisti. Liikuntahalleja ym. rakennellaan ahkerasti, ja tunnelma kylassa on tosi leppoisa.


Lopulta minun kolmannen paivan aamuna kavimme ottamassa kuvan Sokolacin pyllysta... Eli siis paikka pellolla kutsutaan Sokolacin pyllyksi sen muodon vuoksi! Aika hassua!


Lopuksi tassa on video, jossa ensin hyppaan Martin Brodissa kalliolta, sitten ihastelemme Unac jokea samaisessa kylassa, Edward hyppaa vesiputoukseen Sokolacissa, ihmettelen sokolacin kylan kirkon seinilla olevaa loputonta listaa kylan viimeisessa sodassa kuolleista ihmisista, kuolaan grillissa pyorivan lampaan peraan, ja ihmettelemme illan hullua kylajuhlaa!

Tuosta tulikin mieleeni, etta lampaan voi kuulemma ostaa 150 markalla, eli 75 eurolla, pistaa itse aivan rauhassa lihoiksi, ja grillailla kavereitten kesken, eli grillauksen ihmemaa!

Et jannaa on! Kannattaa tulla Bosniaan jos haluaa Jannitella! Jos toita haluaa tehda.. niin ehka kanattaa harkita jotain toista mestaa. Itse kayn toissa valilla moikkaamassa toissa ihmisia, mutta yleensa tunnen olevani vain tiella, kun kahdella tietokoneella istuu 4-6 ihmista yleensa, eika toita riita toisellekkaan opiskelijaharjoittelijalle, vaikka han on aito alkuperainen bosnialainen.

Harmittaahan tama kovasti ;) Mutta kohta loppuu hommat, enaa kymmenisen paivaa bosniassa! Siihen saakka luultavasti pyorin elokuvissa, ja ehka kayn viela yhden breikkitapahtuman katsastamassa.

Chillailua

Toissa viikonloppuna kavin vierailemassa Banja Lukan opiskelijariennoissa. Kyseessa oli kansainvalinen ilta, ja kaikki tekivat ja tarjoilivat oman maansa suosikkiruokia ja juomia. Meika teki piirakan, jota kaikki pitivat suurena herkkuna!


Yovyimme IAESTE piireissa kuuluisassa Samacki (lausutaan niinku samachki(englanniksi)) hotellissa. Banja lukassa opiskelijavaihdossa on reilu parikymmenta opiskelijaa, tosin luku vaihtelee kun ihmiset tulevat ja menevat. Paikalla on myos paljon laaketieteen opiskelijoita heidan omasta vaihto-ohjelmasta, mutta kaikki viettavat aikaa samoissa piireissa.

Banja Luka toiseksi suurimpana kaupunkina bosniassa ei tarjonnut minkaanalaisia elamyksia kaupungin osalta. Samanlaisen kaupungin voisi loytaa mista vain. Siella asuu 250 000 asukasta, mutta hyvin lavealla alalla.

Pienena paivityksena voin mainita yhden ratikkapenalty lipun hankinnan jo muutama viikko sitten. Astuin turistiratikkaan, ja en ostanut lippua, ja sain 13.3 €uron sakon... Sanottakoon etta siina vaiheessa olin matkustellut jo paljon isommalla rahalla. Lippujen osto tapahtuu joko kuskilta, tai 10 lipun sarjana, ja ulkolaisilta kuukausi ym. liput ovat kielletyt. Aamuratikassa leimaajalle yltaminen olisi kuitenkin aikamoinen taikatemppu, kun ratikka on yleensa kuin sardiinipurkki.
Toisena paivityksena voisin mainita, etta aikaisemmin postatussa videossa kuulemanne laukaukset, todella olivat aseista! Talla maailmanpuolella on erinaisissa juhlissa, kuten jalkapallo-ottelun (ei tarvitse olla edes oman maan) tai häiden yhteydessa on vain pakko ammuskella ilmaan. Minkas teet kun tekee mieli!

Viime viikolla iski kuitenkin saakatastrofi. Lampotila laski alle 25 celsiuksen ja lammittimet otettiin kayttoon kautta sarajevon! Vetta satoi monta paivaa, eika aurinko paljon lammittany :(


Sain myos kamppiksen! Brasilialainen arkkitehtiopiskelija Mariana, joka kertoilee tarinoita Alvar Aallon mestariteoksista (han oli jopa vieraillut suomessa!), ja tylsistyy toissaan, kaupunginsuunnittelutoimistossa. Toita, tietokonetta, tai mitaan ideaa koko hommassa ei kuulemma ole. Eras tyontekija on toimistossa kuulemma kuuden kuukauden kahvitauolla odottelemassa lentokuvia kaupungista. Kampille han toi kirjan: Sarajevo, a profitable investment location, jolle naurahdin hetken.


Sitten saimme vieraita ensin kolme eraan IAESTE-henkilon kaveria. Kaksi portugalilaista ja yksi unkarilainen, jotka kaikki olivat olleet brasiliassa IAESTE-vaihdossa, joten juteltavaa riitti!

Juuri kun he lahtivat perjantaina, Sexun saapui kaymaan Dobojsta, ja kavimme intialaisessa ravintolassa. Hienon ravintolan hinnat eivat taman suomalaisen paata hirvittaneet, 9 euroa jokaiselle oma curry, paistettua ja keitettya riisia.

Seuraavana paivana saapui noin 7-8 vierasta Bosnian IAESTE-vaihtareita ja kiersimme paivassa lahes koko sarajevon. Koko paivan kavelyn jalkeen porukka oli melkoisen vasynytta, mutta viela yhdet paikalliset oluet maistui osalle porukkaa, ennen kuin siirryimme talolle nukkumaan melkoisessa sumpussa.

Kaikkia nimia en voi millaan muistaa, mutta keskelta mina, taaempana Sexun ja edempana Mariana-kamppis.

Toissa pieneksi ongelmaksi on muodostunut turkkilainen kahvi. Kupin pohjalle jaava kerros monjaa kertoo hieman kahvin katkeruudesta, mutta en olisi ollut uskoa, etta kahden kuukauden aikana en tottuisi tahan. Nyt joka kerta kahvi maistuu katkerammalta ja katkerammalta, enka tohdi sanoa sihteerille, etten halua enaa sit juodakkaan, silla han varmaan loukkaantuisi ikihyvaksi.




Tassa ylempana Omanilaisen IAESTE harjoittelijan arabialaisilla kirjaimilla kirjoittama Hiski. Luetaan oikealta :P Alempana, ja toisessa kuvassa Hiski thaimaan kielella kirjoitettuna.


Etta sellaista! Talla viikolla vieraana on Eduard pohjois-irlannista. Han kay jossain laaketehtaalla harjoittelussa taman viikon. Valitettavasti olemme molemmat jonkinlaisen mahflunssan kourissa, ja sarajevon kiertelysta ei ainakaan tanaan tai huomenna tule kuin sanomista.. :(

Terveisia kaikille suomeen! Blogitus ja elama jatkuu Bosniassa!

Lomailua

Edeltavalla viikolla tuli vierailijoita. Maanantaina paikalle polahti veljeni Joonas, ja yllattaen Banja Lukaan menossa ollut kiinalainen toi myos maon terveiset:


Viikolla tuli aika vahan "tyoskenneltya" ja kavimme lentokentan ali sodan aikana menneessa tunnelimuseossa ihmettelemassa sodan kauheuksia. Yksi 1.6 metria korkea tunneli kuljetti 300 000 ihmiselle ruokaa, aseita sotilaita ja muita tarpeita, lentotiputusten ohella tietysti.


Sitten menimme ihmettelemaan Bosne Vreloa. Kuvankauniit lahteet vuoren juurella antavat tuoretta vetta koko kaupungille, ja hieman ihmeteltavaa turisteille. Vesi on kylmaa, ja viilentaa kuumana paivana joutseniakin:



Viikonloppuna suuntasin itseni Dobojhin. Siella IAESTE tyoharjoitteluvaihto-ohjelman kaikki Bosnian osanottajat kokoontuivat pitamaan hauskaa. Kavimme katsastamassa pienen kaupungin linnakkeen, ja molempina paivina uimme, ensin altaalla, ja toisena paivana tekojarvella, jonka aarella myos grillailimme. Banja Lukassa opiskelijoita on 16!!!! Mutta toisaalta myos Dobojssa vain 1 ja luultavasti muissakin kaupungeissa ei niin hirvean monta. Tanne Sarajevoon tulee viela yksi, kunhan saa viisuminsa. Useimmat opiskelijat saapuivat kuitenkin Bosniaan vasta heinakuun alussa, silla useimmissa yliopistoissa kokeet kestavat kesakuun loppuun. Vain yksi toinen opiskelija oli saapunut kesakuun alussa.

Osa IAESTE oppilaista

Ensi viikonloppuna sitten uusiksi Banja Lukassa!

Viela tassa videota Bosne Vrelolta, ja pulujen ihmettelya kampilla:

A day in a life!

Tässä vähän tällästä fiilistelyy.. Vahan videoo joka paikasta, treeneista ja muualta. Tallasta taalla!



Eilen tuli yks IAESTE-kiinalainen kylaan :P Oli menossa Banja Lukaan, mutta laukut oli jaany lentomatkalla poies, no eihan siina muuta kun meille vaan hengaamaan. Joonas, veljeni tuli kanssa eilen aamulla, ja nyt oon ollut toissa aika vahan, kun on pitanyt kierrattaa Sarajevon lukemattomilla.. tai siis olemattomilla nahtavyyksilla. Yhdella kadella voi laskea kylla kaiken nahtavan. Kaks museota, yks tori, yks puisto, ja mäelle kiipeaminen.. :P

Who can stretch the most?

West coast Istra Battle 4, Croatia Poreč

Nain sita taas lahdettiin reissuun, talla kertaa aika kauas, 16 tunnin juna ja busseilumatkan paahan kroatian itarannikolle porečiin, checkkaamaan eras breikkitapahtuma.


Missako poreč sitten on? No karttaan sita ei ole merkattu, mutta sen loytaa aivan kartan lantisimmasta pisteesta, pulan pohjoispuolelta. Poreč on erittain pieni kaupunki, jossa turismi kukoistaa, ja mikas siina kukoistaessa, mesta on kuin Miami Beachilta! Kuuma, leppoisa tunnelma ja rantoja.. Tosin ei hiekkarantoja, mutta niita loytaa kroatiasta varmasti muualta.

Nain lahdin matkaan melko vahin varustein:


Matkalla nain kroatian todella kaunista maaseutua:


Nain saavuin ihmemaahan:


Perjantaina Pokemon crewin jasenet, Lilou, Brahim ja viela joku kolmas (??) pitivat ensimmaiset workshopit powereista, freezeista ja footworkeista ja topseista. Itse otin oppia powereista ja footwork/toprockeista. Opettajat olivat ihan kohtalaisia, tosin heidan meriittinsa ovat taivaissa. Brahim ja lilou ovat osallistuneet ja voittaneet isoimpia kilpailuja koko breikin historiassa.

Lilou, Pokemon Crew

Ensimmaisen paivana hengailin aika itsekseni, tutustuin muutamaan graffiitti tyyppiin ja yritin vahan kommunikoida ranskalaisten kanssa. Paikalla oli aloittelevista ja kokeneista croatialaisista kahteen italiaiseen crewiin ja jopa tsekeista asti saapuneita breikkareita. Illalla tapasin aloittelevan ja nuoren Resistance Crewin, ja he ottivat minut mielellaan battleen mukaan. Battle meni hienosti, otimme ekassa erassa vastaan myohemmin finaaliin paasevan kroatian toiseksi parhaan crewin. Saimme kokemusta, ja hauskaa oli!

Chillailua porečin rannalla Resistance crewin kanssa, ja tuomareitten runit.

Resistance Crew

Illailla battlejen jalkeen hengailin Resistance Crewin kanssa. Kun soimme heidan viimeiset rahat, otimme homman haltuun, ja laitoimme kadulle breikkishown. Parin ravintolan jalkeen olimme tienanneet 25 euroa, ja paatimme lopettaa touhun. Uskomatonta!

Valilla ihmettelin mista nain leppoisaa ja rentoa nuorisoa loytyy. Sitten muistin etta pojathan on pilvessa kuin peipposet!

Itse tapahtuma oli ihan hieno, workshoppeineen ym. mutta yksi asia oli pahasti pielessa. Koko tapahtuman aikana ei lattialle syntynyt yhtaan rinkia! Kyselin vahan ihmisilta, "missa on saifferit?" mutta vastaukseksi tuli paikallisilta hieman huvittuneita ja ihmettelevia katseita. Brahim vastasi vain vakavana "I really dont know.."

Porukka venytteli ja harjoitteli salissa, joten monta kertaa sai katsella samoja setteja uudelleen, jotka naki jo kun katseli hieman ymparilleen. Toisaalta kilpailussa ei nahnyt paljonkaan freestailia, vaan useimmat tekivat kokonaisia setteja muistista. Tapahtuma oli todellinen Tanssikilpailu, eika breikkijami. Monet aloittelevat breikkaajat eivat saaneet ollenkaan esiintymiskokemusta, silla ringit yksinkertaisesti puuttuivat.

Jotkut paattivat jattaa kengat naulaan, kun handhopsit lootuksessa ei oikein muuten oo hauskoja.

Porečissa jain hieman nalkkiin, kun ensimmainen bussi zagrebiin oli taynna. Lopulta toinenkin bussi oli myohassa, joten en kerennyt sarajevon junaan, taikka bussiin josta myohastyin 5 minuuttia. Lopulta harhailin zagrebissa pari tuntia. Ensin loysin yhden tayden hostellin ja heidan opastamana loysin pitkan etsinnan jalkeen rautatieaseman lahelta youth hostellin jotka ottivat onneksi meikan viela sisaan vaikka olin puoli tuntia myohassa. Maanantaina sitten otin aamujunan takaisin Sarajevoon.

Tassa viela Finaali battle, kroatialainen crew vs. Italialainen crewi oikealla (voittivat)

Hrvatska = Kroatia

First of all: uudet lasit:
(+piilolasit, mutta niita on vaikea nahda.. helpottaa breikkaamista huomattavasti!) Vanhat olivat kuluneet ja vaantyilleet niin monesti, etta serbiassa belgradiin saavuttuani toinen sanka tuli paatokseensa, ja katkesi pois. Eikun kauppaan ja uudet tilalle.

Muuten elo Sarajevossa on jatkunut muitta mutkitta. Viime viikon loppupuolen pakkolomautus johti suureen tylsistymiseen. IAESTE jarjeston vuokraisantani ystavineen vei kuitenkin meikan ulos katsomaan erasta montenegrolaista "Eros ramatsottia", ja sitten olikin luvassa taas yksi breikkitapahtuma.

Hyvaa juhannusta kaikille Suomeen!

Illalla luulin vallankumouksen taas alkaneen..




Muutta, kyseessa olikin vain jonkin jalkapallopelin voitto...



Breikkitapahtuma Osijekissa:

Sunnuntaina suuntasin Osijekiin, eli pohjoiskroatiassa sijaitsevaan kaupunkiin Break˙n˙beat nimista tapahtumaa varten.
Paikan paalle saavuttuani tajusin etta Osijekissa on kesa! Paikalliset ystavalliset breikkaajat tarjosivat paivan lepopaikan, hieman syomista ym. ja battle alkoi ymmarrettavasti vasta klo 19 kun aurinko alkoi hieman laskea, ja ilmasto viilentya inhimilliselle tasolle.

Tapahtuma oli ulkona, eika sateesta nailla main ole kai hataa. Battlet olivat viihdyttavia, tosin jotkut paatokset olivat yllattavia, mutta oikea ryhma voitti kuitenkin. Unbreakables ja Just2cool antoivat kaikkensa finaalissa.

Illan kohokohdaksi nousi Chamil(spellcheck??) nimisen monitaiturin komediallinen beatboxaus extranumero. Samaan clippiin laitoin viela tuomareiden runit loppuun. Tuomareina oli pari kroatialaista legendaa, lord tweex, ja toinen jota en muista, ja viela joku paikallinen breikkaaja:




Ilta vaihtui yoksi, ja locking ynna popping battlet kaytiin lapi, ja viimeiset saifferit loppuivat, niin porukka siirtyi viela jatkoille skeittipuistoon. Yovyin Serbian Borin disaster force crewin kanssa paikallisen tanssijan luona, ja seuraavana paivana palasin junalla sarajevoon.

Ensi viikonloppuna olisi luvassa Porec, Kroatia, jossa jarjestetaan seuraava kahden paivan tapahtuma. Siella tulisi olla pitamassa workshoppia itse Pokemon Crew Ranskasta, joten ihmeteltavaa luulisi riittavan.

Viikko meneekin sitten varmaan erilaisten burekkien metsastamiseen Sarajevossa!

Kyseessa on siis paikallisessa Sać-uunissa valmistettava valtavan hyvan makuinen ruokalaji. Sać on kuin syva muurinpohjapannu, jonka paalle laitetaan kansi, joka peitellaan viela kuumilla hiililla. Itse Burek koostuu jonkinlaisesta kerrostaikinasta, ja lihasta, perunasta, juustosta tai pinaatista jota laitetaan burekin sisalle.Nam!

Only in serbia

Perjantai aamuna Hiskishow lähti serbiaa kohti. ensin reilun seitseman tunnin bussi belgradiin, sitten 4 tunnin bussi Bor nimiseen kaupunkiin, keskella ei mitaan. Tai no, matkalla tapaamani kaveri vaitti, etta Bor on keskella itaeuroopan magiaa! Kuulemma kaikki siella pain asustavat harrastavat jonkinlaisia taikomisia.. En tavannut kylla moista, mutta kaikkea muuta hullua nain matkalla.

Matkalla Bosnian kaunis luonto yllatti! Melkein koko matkan jokia, jarvia ja vuoria!


Belgrad, about 3 miljoonaa ihmista. Hurjan iso kaupunki, ei viehattanyt ollenkaan.. muuten serbiassa on paljon tasaisempaa, ja enemman peltoja kuin bosniassa:

Hökkelikylia belgradin liepeilla

Matkalla Bor kaupunkiin, naimme bussin ikkunasta Black top nimisen vuoren. Ilmeisesti 3500 metria korkea. Huomaa puinen risti bussin ikkunassa. Bussissa juttelin paljon eraan serbialaisen musiikin tuottaja Milosin kanssa. Han oli kiertanyt koko maailman, joten juttelimme sitten vaikka mista. Hanen mielestaan kosovon tilanne johtuu lahinna siita, etta kosovossa sijaitsee serbialaisten suurimmat kulttuurihistorialliset aarteet, kuten monta sataa ortodoksi luostaria. Olisikohan nyt tarkoittanut kirkkoa, en tieda, mutta hurja maara kuitenkin. Taman vuoksi serbialaiset ovat valmiita sotimaan.

Myos nuorilta kuului kommentteja "we still got kosovo", mutta tuntui, etta heita ei tainnut homma paljon kiinnostaa. Yleensa ottaen serbialaiset ovat kuitenkin ilmeisesti hyvin uskonnollisia.

Milos muisti kertoa myos entisista ajoista. 70-luvulla Jugoslaviassa vallitsi Tito. Kaikki, myos nuoret, jotka eivat ole lahellakaan nahneet moista aikaa, muistelevat hanta. Milos kuitenkin selitti oman nakemyksensa asiasta. Tito oli lainannut rahaa joka puolelta maailmaa, ja nyt serbia joutuu maksamaan sita rahaa takaisin. 70-luvulla kaikki vaikutti hyvalta, koska kaikkialla meni hyvin. Ihmiset istuivat toissa tekematta mitaan (köh köh..) ja saivat 3000 nykyista euroa kuussa.

Nyt meininki on erilaista. Kun viela nato pommitti serbialaista teollisuutta, ym. vuonna 1999, voi vain kuvitella milla tolalla maa on. Serbiassa hinnat tuntuivat olevan viela matalammalla kuin bosniassa.


Circle Prinz Balkan:
En ottanut ehka hirveita maaria kuvia tapahtumasta, mutta videota jonkun verran. Perjantai-iltana oli tietysti pre-party, Rakian, oluen, musiikin ja Pljeskavičojen (paikallinen hampurilainen.. melkein ainoa serbiassa syomani ruoka) siivittamana, ja melkein koko yon treenailimme majoitussalissa:

Tuomarit: Yan (Russia, All the most crew), "Just Do it" (Holland) ja Fuego (Bulgaria, Mighty Zulu Kings).
Tassa he vetavat aika rentoa settia.. Valilla lahti sellasia tykityksia, ettei kamera pysynyt kadessa. Jos haluatte nahda enemman, kannattaa varmaan tsiigata youtubesta:

Battleista voisin tahan valiin laittaa vaikka finaalibattlen:

Afterpartyissa toprockeja vedettiinkin sitten taydella sielulla.

Baarit ovat jokseenkin erilaisia kuin suomessa. Kaikki saavat tulla sisalle, ja alkoholia myydaan kelle vaan. Toisaalta nuoret ovat valvotussa tilassa, ja jos jotain sattuu, heista pidetaan huolta, ja baarin isanta soittaa vaikka vanhemmat paikalle. Ja toisaalta, olut on serbiassa vain juomista. Rakialla otetaan sitten kannit, jos sellaiseen ryhdytaan, mutta homma on sittenkin aivan erilaista kuin suomessa. Kaikki juomat yleensakin jaetaan, joten jokainen juo oman mielensa mukaan, eli ei valttamatta mitaan. Tupakka paloi useammalla, ja satkiin oli kaaritty monesti muitakin aineita. Eras nuori kovasti ihmetteli miten en polta mitaan, ja juon vain kaljaa, mika hatana?

Erikoisen hyvaa kohtelua balkanilla saa myos, kun menee syomaan porukassa. Yleensa porukan isanta maksaa. Nuoret maksavat meikan hampurilaiset ja ei tule kuuloonkaan etta maksaisin heille takaisin.

Näin täällä päin!

Ja loppukevennys:

Lasten lelukourapeliautomaatista loytyi bosnian puolella muutama iloinen yllatys myos sauhpäille!:


Seuraava reissu tulee olemaan ehka 17-18.8. kun Croatian Porecissa jarjestaytyy kansainvalisen tason ryhmabattlekilpailuhulabaloo.

Muuten bosniassa, ei sen ihmeempia. Lasit hajoitin matkalla. Oli jo aikakin! Nyt paassa piilarit, ja tanaan kayn uudet lasit noutamassa. Lasit maksavat kokonaan 104 euroa, eli hyvinkin edulliset, kun suomessa moisella rahalla saa juuri ja juuri pelkat linssit.

-Hiski

No Visa

Juutalainen sampyla, 0.5 Euroa.

Paljon lihaa pitaleivan sisassa (puoliks syoty) 2.75 euroa.


Hiustenleikkaus, 3.5 Euroa.


Uusi kasetti (+aux in) mankka. 11 Euroa.

Bussi-lippu Belgradiin. 21 Euroa.

Suomalainen passi. PRICELESS!



Hän joka valittaa Suomen oloista vaietkoon iaksi. No, viči vičina, mutta taalla kun kysyy ihmisilta, onko taalla hyva asua, he vastaavat yleensa "Ei". Ihmisia ryostellaan, mitaan ei tuoteta, kaikki paikat on vielakin paskana, ja kulttuurihistoriaan kuuluu kansanmurha, josta kaikki yli 15 vuotiailla on oma tarinansa.

Toisaalta taalla elaminen on hyvin avartavaa. Armeijan kayneena on mielenkiintoista kuunnella nykyisen sodankaynnin kokeneen siviilin tarinoita. Sarajevo on luultavasti lahella esimerkiksi Bagdadia 15-20 vuoden paasta. Vaikkakin varmaankin eri mittaluokissa, niin myos taalla on amerikkaista vaikutusta. Mm. Amerikinski Universitet, ja rautatieaseman eteen rakennattavan American Embassyn koko on jarkyttava. Varmaankin jotain 300 metria pitka, 100 metria levea tontti.

Mutta huomenna kaytava Busovacan breakdance keikka taitaa jaada bussiaikataulujen varjolla kaymatta, katseet viikonlopun Serbian Circle Prinz Balkaniin. Eraan legendaarisimpien breikkitapahtumien balkanin osakilpailu.

Peace out! -Hiski