Chillailua

Toissa viikonloppuna kavin vierailemassa Banja Lukan opiskelijariennoissa. Kyseessa oli kansainvalinen ilta, ja kaikki tekivat ja tarjoilivat oman maansa suosikkiruokia ja juomia. Meika teki piirakan, jota kaikki pitivat suurena herkkuna!


Yovyimme IAESTE piireissa kuuluisassa Samacki (lausutaan niinku samachki(englanniksi)) hotellissa. Banja lukassa opiskelijavaihdossa on reilu parikymmenta opiskelijaa, tosin luku vaihtelee kun ihmiset tulevat ja menevat. Paikalla on myos paljon laaketieteen opiskelijoita heidan omasta vaihto-ohjelmasta, mutta kaikki viettavat aikaa samoissa piireissa.

Banja Luka toiseksi suurimpana kaupunkina bosniassa ei tarjonnut minkaanalaisia elamyksia kaupungin osalta. Samanlaisen kaupungin voisi loytaa mista vain. Siella asuu 250 000 asukasta, mutta hyvin lavealla alalla.

Pienena paivityksena voin mainita yhden ratikkapenalty lipun hankinnan jo muutama viikko sitten. Astuin turistiratikkaan, ja en ostanut lippua, ja sain 13.3 €uron sakon... Sanottakoon etta siina vaiheessa olin matkustellut jo paljon isommalla rahalla. Lippujen osto tapahtuu joko kuskilta, tai 10 lipun sarjana, ja ulkolaisilta kuukausi ym. liput ovat kielletyt. Aamuratikassa leimaajalle yltaminen olisi kuitenkin aikamoinen taikatemppu, kun ratikka on yleensa kuin sardiinipurkki.
Toisena paivityksena voisin mainita, etta aikaisemmin postatussa videossa kuulemanne laukaukset, todella olivat aseista! Talla maailmanpuolella on erinaisissa juhlissa, kuten jalkapallo-ottelun (ei tarvitse olla edes oman maan) tai häiden yhteydessa on vain pakko ammuskella ilmaan. Minkas teet kun tekee mieli!

Viime viikolla iski kuitenkin saakatastrofi. Lampotila laski alle 25 celsiuksen ja lammittimet otettiin kayttoon kautta sarajevon! Vetta satoi monta paivaa, eika aurinko paljon lammittany :(


Sain myos kamppiksen! Brasilialainen arkkitehtiopiskelija Mariana, joka kertoilee tarinoita Alvar Aallon mestariteoksista (han oli jopa vieraillut suomessa!), ja tylsistyy toissaan, kaupunginsuunnittelutoimistossa. Toita, tietokonetta, tai mitaan ideaa koko hommassa ei kuulemma ole. Eras tyontekija on toimistossa kuulemma kuuden kuukauden kahvitauolla odottelemassa lentokuvia kaupungista. Kampille han toi kirjan: Sarajevo, a profitable investment location, jolle naurahdin hetken.


Sitten saimme vieraita ensin kolme eraan IAESTE-henkilon kaveria. Kaksi portugalilaista ja yksi unkarilainen, jotka kaikki olivat olleet brasiliassa IAESTE-vaihdossa, joten juteltavaa riitti!

Juuri kun he lahtivat perjantaina, Sexun saapui kaymaan Dobojsta, ja kavimme intialaisessa ravintolassa. Hienon ravintolan hinnat eivat taman suomalaisen paata hirvittaneet, 9 euroa jokaiselle oma curry, paistettua ja keitettya riisia.

Seuraavana paivana saapui noin 7-8 vierasta Bosnian IAESTE-vaihtareita ja kiersimme paivassa lahes koko sarajevon. Koko paivan kavelyn jalkeen porukka oli melkoisen vasynytta, mutta viela yhdet paikalliset oluet maistui osalle porukkaa, ennen kuin siirryimme talolle nukkumaan melkoisessa sumpussa.

Kaikkia nimia en voi millaan muistaa, mutta keskelta mina, taaempana Sexun ja edempana Mariana-kamppis.

Toissa pieneksi ongelmaksi on muodostunut turkkilainen kahvi. Kupin pohjalle jaava kerros monjaa kertoo hieman kahvin katkeruudesta, mutta en olisi ollut uskoa, etta kahden kuukauden aikana en tottuisi tahan. Nyt joka kerta kahvi maistuu katkerammalta ja katkerammalta, enka tohdi sanoa sihteerille, etten halua enaa sit juodakkaan, silla han varmaan loukkaantuisi ikihyvaksi.




Tassa ylempana Omanilaisen IAESTE harjoittelijan arabialaisilla kirjaimilla kirjoittama Hiski. Luetaan oikealta :P Alempana, ja toisessa kuvassa Hiski thaimaan kielella kirjoitettuna.


Etta sellaista! Talla viikolla vieraana on Eduard pohjois-irlannista. Han kay jossain laaketehtaalla harjoittelussa taman viikon. Valitettavasti olemme molemmat jonkinlaisen mahflunssan kourissa, ja sarajevon kiertelysta ei ainakaan tanaan tai huomenna tule kuin sanomista.. :(

Terveisia kaikille suomeen! Blogitus ja elama jatkuu Bosniassa!

Lomailua

Edeltavalla viikolla tuli vierailijoita. Maanantaina paikalle polahti veljeni Joonas, ja yllattaen Banja Lukaan menossa ollut kiinalainen toi myos maon terveiset:


Viikolla tuli aika vahan "tyoskenneltya" ja kavimme lentokentan ali sodan aikana menneessa tunnelimuseossa ihmettelemassa sodan kauheuksia. Yksi 1.6 metria korkea tunneli kuljetti 300 000 ihmiselle ruokaa, aseita sotilaita ja muita tarpeita, lentotiputusten ohella tietysti.


Sitten menimme ihmettelemaan Bosne Vreloa. Kuvankauniit lahteet vuoren juurella antavat tuoretta vetta koko kaupungille, ja hieman ihmeteltavaa turisteille. Vesi on kylmaa, ja viilentaa kuumana paivana joutseniakin:



Viikonloppuna suuntasin itseni Dobojhin. Siella IAESTE tyoharjoitteluvaihto-ohjelman kaikki Bosnian osanottajat kokoontuivat pitamaan hauskaa. Kavimme katsastamassa pienen kaupungin linnakkeen, ja molempina paivina uimme, ensin altaalla, ja toisena paivana tekojarvella, jonka aarella myos grillailimme. Banja Lukassa opiskelijoita on 16!!!! Mutta toisaalta myos Dobojssa vain 1 ja luultavasti muissakin kaupungeissa ei niin hirvean monta. Tanne Sarajevoon tulee viela yksi, kunhan saa viisuminsa. Useimmat opiskelijat saapuivat kuitenkin Bosniaan vasta heinakuun alussa, silla useimmissa yliopistoissa kokeet kestavat kesakuun loppuun. Vain yksi toinen opiskelija oli saapunut kesakuun alussa.

Osa IAESTE oppilaista

Ensi viikonloppuna sitten uusiksi Banja Lukassa!

Viela tassa videota Bosne Vrelolta, ja pulujen ihmettelya kampilla:

A day in a life!

Tässä vähän tällästä fiilistelyy.. Vahan videoo joka paikasta, treeneista ja muualta. Tallasta taalla!



Eilen tuli yks IAESTE-kiinalainen kylaan :P Oli menossa Banja Lukaan, mutta laukut oli jaany lentomatkalla poies, no eihan siina muuta kun meille vaan hengaamaan. Joonas, veljeni tuli kanssa eilen aamulla, ja nyt oon ollut toissa aika vahan, kun on pitanyt kierrattaa Sarajevon lukemattomilla.. tai siis olemattomilla nahtavyyksilla. Yhdella kadella voi laskea kylla kaiken nahtavan. Kaks museota, yks tori, yks puisto, ja mäelle kiipeaminen.. :P

Who can stretch the most?

West coast Istra Battle 4, Croatia Poreč

Nain sita taas lahdettiin reissuun, talla kertaa aika kauas, 16 tunnin juna ja busseilumatkan paahan kroatian itarannikolle porečiin, checkkaamaan eras breikkitapahtuma.


Missako poreč sitten on? No karttaan sita ei ole merkattu, mutta sen loytaa aivan kartan lantisimmasta pisteesta, pulan pohjoispuolelta. Poreč on erittain pieni kaupunki, jossa turismi kukoistaa, ja mikas siina kukoistaessa, mesta on kuin Miami Beachilta! Kuuma, leppoisa tunnelma ja rantoja.. Tosin ei hiekkarantoja, mutta niita loytaa kroatiasta varmasti muualta.

Nain lahdin matkaan melko vahin varustein:


Matkalla nain kroatian todella kaunista maaseutua:


Nain saavuin ihmemaahan:


Perjantaina Pokemon crewin jasenet, Lilou, Brahim ja viela joku kolmas (??) pitivat ensimmaiset workshopit powereista, freezeista ja footworkeista ja topseista. Itse otin oppia powereista ja footwork/toprockeista. Opettajat olivat ihan kohtalaisia, tosin heidan meriittinsa ovat taivaissa. Brahim ja lilou ovat osallistuneet ja voittaneet isoimpia kilpailuja koko breikin historiassa.

Lilou, Pokemon Crew

Ensimmaisen paivana hengailin aika itsekseni, tutustuin muutamaan graffiitti tyyppiin ja yritin vahan kommunikoida ranskalaisten kanssa. Paikalla oli aloittelevista ja kokeneista croatialaisista kahteen italiaiseen crewiin ja jopa tsekeista asti saapuneita breikkareita. Illalla tapasin aloittelevan ja nuoren Resistance Crewin, ja he ottivat minut mielellaan battleen mukaan. Battle meni hienosti, otimme ekassa erassa vastaan myohemmin finaaliin paasevan kroatian toiseksi parhaan crewin. Saimme kokemusta, ja hauskaa oli!

Chillailua porečin rannalla Resistance crewin kanssa, ja tuomareitten runit.

Resistance Crew

Illailla battlejen jalkeen hengailin Resistance Crewin kanssa. Kun soimme heidan viimeiset rahat, otimme homman haltuun, ja laitoimme kadulle breikkishown. Parin ravintolan jalkeen olimme tienanneet 25 euroa, ja paatimme lopettaa touhun. Uskomatonta!

Valilla ihmettelin mista nain leppoisaa ja rentoa nuorisoa loytyy. Sitten muistin etta pojathan on pilvessa kuin peipposet!

Itse tapahtuma oli ihan hieno, workshoppeineen ym. mutta yksi asia oli pahasti pielessa. Koko tapahtuman aikana ei lattialle syntynyt yhtaan rinkia! Kyselin vahan ihmisilta, "missa on saifferit?" mutta vastaukseksi tuli paikallisilta hieman huvittuneita ja ihmettelevia katseita. Brahim vastasi vain vakavana "I really dont know.."

Porukka venytteli ja harjoitteli salissa, joten monta kertaa sai katsella samoja setteja uudelleen, jotka naki jo kun katseli hieman ymparilleen. Toisaalta kilpailussa ei nahnyt paljonkaan freestailia, vaan useimmat tekivat kokonaisia setteja muistista. Tapahtuma oli todellinen Tanssikilpailu, eika breikkijami. Monet aloittelevat breikkaajat eivat saaneet ollenkaan esiintymiskokemusta, silla ringit yksinkertaisesti puuttuivat.

Jotkut paattivat jattaa kengat naulaan, kun handhopsit lootuksessa ei oikein muuten oo hauskoja.

Porečissa jain hieman nalkkiin, kun ensimmainen bussi zagrebiin oli taynna. Lopulta toinenkin bussi oli myohassa, joten en kerennyt sarajevon junaan, taikka bussiin josta myohastyin 5 minuuttia. Lopulta harhailin zagrebissa pari tuntia. Ensin loysin yhden tayden hostellin ja heidan opastamana loysin pitkan etsinnan jalkeen rautatieaseman lahelta youth hostellin jotka ottivat onneksi meikan viela sisaan vaikka olin puoli tuntia myohassa. Maanantaina sitten otin aamujunan takaisin Sarajevoon.

Tassa viela Finaali battle, kroatialainen crew vs. Italialainen crewi oikealla (voittivat)