Chillailua

Toissa viikonloppuna kavin vierailemassa Banja Lukan opiskelijariennoissa. Kyseessa oli kansainvalinen ilta, ja kaikki tekivat ja tarjoilivat oman maansa suosikkiruokia ja juomia. Meika teki piirakan, jota kaikki pitivat suurena herkkuna!


Yovyimme IAESTE piireissa kuuluisassa Samacki (lausutaan niinku samachki(englanniksi)) hotellissa. Banja lukassa opiskelijavaihdossa on reilu parikymmenta opiskelijaa, tosin luku vaihtelee kun ihmiset tulevat ja menevat. Paikalla on myos paljon laaketieteen opiskelijoita heidan omasta vaihto-ohjelmasta, mutta kaikki viettavat aikaa samoissa piireissa.

Banja Luka toiseksi suurimpana kaupunkina bosniassa ei tarjonnut minkaanalaisia elamyksia kaupungin osalta. Samanlaisen kaupungin voisi loytaa mista vain. Siella asuu 250 000 asukasta, mutta hyvin lavealla alalla.

Pienena paivityksena voin mainita yhden ratikkapenalty lipun hankinnan jo muutama viikko sitten. Astuin turistiratikkaan, ja en ostanut lippua, ja sain 13.3 €uron sakon... Sanottakoon etta siina vaiheessa olin matkustellut jo paljon isommalla rahalla. Lippujen osto tapahtuu joko kuskilta, tai 10 lipun sarjana, ja ulkolaisilta kuukausi ym. liput ovat kielletyt. Aamuratikassa leimaajalle yltaminen olisi kuitenkin aikamoinen taikatemppu, kun ratikka on yleensa kuin sardiinipurkki.
Toisena paivityksena voisin mainita, etta aikaisemmin postatussa videossa kuulemanne laukaukset, todella olivat aseista! Talla maailmanpuolella on erinaisissa juhlissa, kuten jalkapallo-ottelun (ei tarvitse olla edes oman maan) tai häiden yhteydessa on vain pakko ammuskella ilmaan. Minkas teet kun tekee mieli!

Viime viikolla iski kuitenkin saakatastrofi. Lampotila laski alle 25 celsiuksen ja lammittimet otettiin kayttoon kautta sarajevon! Vetta satoi monta paivaa, eika aurinko paljon lammittany :(


Sain myos kamppiksen! Brasilialainen arkkitehtiopiskelija Mariana, joka kertoilee tarinoita Alvar Aallon mestariteoksista (han oli jopa vieraillut suomessa!), ja tylsistyy toissaan, kaupunginsuunnittelutoimistossa. Toita, tietokonetta, tai mitaan ideaa koko hommassa ei kuulemma ole. Eras tyontekija on toimistossa kuulemma kuuden kuukauden kahvitauolla odottelemassa lentokuvia kaupungista. Kampille han toi kirjan: Sarajevo, a profitable investment location, jolle naurahdin hetken.


Sitten saimme vieraita ensin kolme eraan IAESTE-henkilon kaveria. Kaksi portugalilaista ja yksi unkarilainen, jotka kaikki olivat olleet brasiliassa IAESTE-vaihdossa, joten juteltavaa riitti!

Juuri kun he lahtivat perjantaina, Sexun saapui kaymaan Dobojsta, ja kavimme intialaisessa ravintolassa. Hienon ravintolan hinnat eivat taman suomalaisen paata hirvittaneet, 9 euroa jokaiselle oma curry, paistettua ja keitettya riisia.

Seuraavana paivana saapui noin 7-8 vierasta Bosnian IAESTE-vaihtareita ja kiersimme paivassa lahes koko sarajevon. Koko paivan kavelyn jalkeen porukka oli melkoisen vasynytta, mutta viela yhdet paikalliset oluet maistui osalle porukkaa, ennen kuin siirryimme talolle nukkumaan melkoisessa sumpussa.

Kaikkia nimia en voi millaan muistaa, mutta keskelta mina, taaempana Sexun ja edempana Mariana-kamppis.

Toissa pieneksi ongelmaksi on muodostunut turkkilainen kahvi. Kupin pohjalle jaava kerros monjaa kertoo hieman kahvin katkeruudesta, mutta en olisi ollut uskoa, etta kahden kuukauden aikana en tottuisi tahan. Nyt joka kerta kahvi maistuu katkerammalta ja katkerammalta, enka tohdi sanoa sihteerille, etten halua enaa sit juodakkaan, silla han varmaan loukkaantuisi ikihyvaksi.




Tassa ylempana Omanilaisen IAESTE harjoittelijan arabialaisilla kirjaimilla kirjoittama Hiski. Luetaan oikealta :P Alempana, ja toisessa kuvassa Hiski thaimaan kielella kirjoitettuna.


Etta sellaista! Talla viikolla vieraana on Eduard pohjois-irlannista. Han kay jossain laaketehtaalla harjoittelussa taman viikon. Valitettavasti olemme molemmat jonkinlaisen mahflunssan kourissa, ja sarajevon kiertelysta ei ainakaan tanaan tai huomenna tule kuin sanomista.. :(

Terveisia kaikille suomeen! Blogitus ja elama jatkuu Bosniassa!